lauantai 15. lokakuuta 2016

Viittauksia tutkimuksissa

”Kirjailijat ovat lukeneet ja lukevat nykypäivänäkin tekstejään ystävien ja perheen lisäksi luentaa kuuntelemaan saapuneelle yleisölle. Sukulaiset kuuntelivat Mark Twainia lukemassa päivän tekstiään, ja Jane Austin luki kirjoituksiaan perheelleen. Charles Dickens sai paljon huomiota kiertueillaan Amerikassa, joilla hän luki tekstejään ääneen mainosten avulla paikalle huokutellulle yleisölle. Esimerkiksi yksi kiertuetta markkinoivista mainoksista kertoo Charles Dickensin lukevan ääneen kertomuksiaan Doctor Marigold ja Trial from Pickwick helmikuun 4. päivänä vuonna 1869. (Amnell 2014.)”

Piipponen, Heidi: Äänikirja kehittyvänä mediumina. Katsaus äänikirjan historiaan, käyttäjäkokemuksiin ja tulevaisuudennäkymiin. Pro gradu Jyväskylän yliopisto Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos Kirjallisuus Huhtiku 2014



AMNELL, ANNA (2014) ”Ääneen lukeminen”. Anna Amnellin blogi Lukijana ja kirjailijana. 27.1.2014. Viitattu 12.4.2014. http://annaamnell.weebly.com/1/post/2014/01/neenlukeminen.html

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Jouko Grönholmin kirja-arvostelu Turun Sanomissa




Tämä Turun Sanomien pääkirjoitussivun alakerta-artikkelissa eli aliossa ollut arvio kirjastani ilahdutti.:

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?
Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin---

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin.
Suomen kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoiden jäsenellä Anna Amnellilla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus, koska hän asui ja työskenteli aikoinaan kymmenisen vuotta Kanadassa.
Lucia ja Luka päättää trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006). Keskushenkilö on renessanssiaikaa elävä lyhytkasvuinen Lucia. Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista.Lucia ja Luka -teoksessa eletään vuotta 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi.
--
Mikael Agricolan saksalaisen opiskelukaupungin Wittenbergin kautta Amnellin romaanilla on vielä yksi kytkös turkulaisille tuttuun hengenhistoriaan. Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan juuri Wittenbergiin, missä asuu heidän veljensä Erasmus.
On mielenkiintoista, että Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --
Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot.
Arvostetussa lastenkulttuurijulkaisussa, Tyyris Tyllerö -lehdessä (numerossa 4/2013) Anna Amnell on kertonut matkastaan renessanssin kehdosta Firenzestä Aurajoen rannoille Turkuun. Tuo matka kesti 20 vuotta ja sisälsi kaiken aikaa huolellista paneutumista historiallisiin lähteisiin."

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Anna Amnell: Aurora ja Lucia Olavintytär


Aurora ja Lucia -kirjat

Nimellä Anna Amnell:
Suuri koko kuvaa


Anna Amnell: Lucia Olavintytär -kirjat:
Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki: Lasten Keskus, 2004.

Anna Amnell: Pako Tallinnaan. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki: Lasten Keskus, 2006.
Lasten LukuVarkaus 2005 -finalisti.

Anna Amnell; Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki:
Books on Demand 2013.

Aurora-kirjat:


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Yhteisnide, johon sisältyvät kirjani Aurora - Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin serkut; Aurora ja villikyyhkysten aika. Kuvitus Matti Amnell, Jr.: Books on Demand, 2014.

Nimellä Pirkko Pekkarinen:
Aurora, Vaahteralaakson tyttö Helsinki: Kirjapaja, 1991 (1992. painos)
Aurora ja Pietarin serkut. Helsinki: Kirjapaja, 1993.
Aurora ja villikyyhkysten aika. Helsinki: Kirjapaja, 1995.

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kuvitus Matti Amnell, Jr. Helsinki: Kirjapaja, 1999.

(klikkaa kuvat suuremmiksi)

Lue Irja Båsk: Aurora-kirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun. Helsingin Sanomat 18.9. 1996 (haastattelu)

Anna-Amnell-Aurora-kirjat_1024px

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lehmukset ja sokerivaahterat

lehmus sateessa

Tätä lehmusta seurasin kaksikymmentä vuotta. Se oli kuin ystävä.

Lehmukseni

Tämä lehmus kasvaa Helsingissä Johanneksenpuiston laidalla, jossa asuin siihen aikaan, kun kirjoitin historiallliset nuortenkirjani Aurora Koivusta, fiktiivisestä sortovuosien ajan suomalaistytöstä. Auroran isä, kasvitieteilijä ja lehtimies Aug. Koivu  karkotetaan Suomesta ja muuttaa Kanadaan. Sinne lähtee Aurorakin isäänsä etsimään. Kirjoittaesani palasin mielessäni Torontoon, jossa asuin yhdeksän vuotta, vuodet 1979-1988.


003-1-1

Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten. Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissa sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Syvät laaksot muodostavat Torontoon urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa. Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Remembering Don")

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa se esiintyy vielä luonnontilassa. Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista.

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa kävelin mieheni kanssa, kun asuimme Torontossa.  Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani. Ne alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein.


P1020996

Ks Helsingin Sanomat/Kaupunkikirjat/Toronto, ja löydät Aurora-sarjan sieltä. Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen.

Kirjoitin Kanadasta käsin lehtiartikkeleita suomalaisiin lehtiin, muiden muassa artikkelini sokerivaahteroista Suomen luonto -lehteen. Mutta kirjoitin Aurora-kirjat vasta palattuani Suomeen, 1990-luvulla.

Lue lisää: Kuinka Aurora-kirjat saivat alkunsa?
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora on , jossa on kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa vuosilta 1991-1995. Kirjana ja e-kirjana


Lisäys: Kaivopuisto? Kun Aurora palaa Suomeen opiskelemaan Atenumissa taiteilijaksi, hän kävelee usein Kaivopuistossa. Siellä kävelin minäkin, ja mieheni juoksi siellä kahdenkymmenen vuoden ajan joka toinen päivä. Banner-kuvan Kaivopuisto-kuvani alkuperäisenä Flickrissä.

Lisäys 2: Kirjoitin myös kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa Johanneksenpuiston laidalla asuessani. Viimeisen niistä kirjoitin Runeberginkadun varrella, paikalla jossa oli ensimmäinen "Helsinki", pieni kylä. Siellä muinaisen suon päällä kasvavat nyt nuoret puistolehmukset. Mukana kuvassa on Amerikka, jossa olin vaihto-oppilaana koululaisena. Pohjois-Amerikan luonto on myös osa minua.

Lehmusten katu

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kirja-arvostelu: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan

"he elävät ja hengittävät 1500-luvulla, eivätkä muuta osaa kuvitella. Vaikutelmaa vahvistavat mustavalkoiset kuvat, joissa paikoitellen on jotakin samaa kuin aitojen tuonaikaisten kirjojen kuvituksissa." Pian yläasteelle menevä, kirjailijanurasta haaveileva koulutyttö arvioi Lucia Olavintytär -kirjojani blogissaan Paperilyhtyjä. : Kirja-arvostelu: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja oivaltava kirja-arvostelu. Paperilyhtyjä-blogi: Kirja-arvostelu: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan

Juuri tuo on ollut poikani Matti Amnellin tavoitteena, kun hän on kuvittanut kirjani: aikakauden hengen luominen. Kuvassa on Vilppu Talvi.

Arviointia kirjasta Kyynärän mittainen tyttö: "Kirja on kirjoitettu kolmannesta persoonasta eli ns. hän-kertojalla. Se on kirjan nykyisen muodon kannalta välttämätöntä, sillä muutamassa luvussa hypätään Lucian perheen luokse, mutta valitettavasti se myös etäännyttää tarinasta harmillisesti. Voi suoraan sanoa, että jos Lucian 'ääntä' olisi käytetty kertojana, voisi Kyynärän mittainen tyttö olla paljon kiinnostavampikin romaani."

Hän jatkaa kirjasta Pako Tallinnaan ; Kun Lucia ja opiskelijapoika Vilppu lähtevät pelastamaan Margaretaa tämän äitipuolen aikoessa naittaa tämän rumalle, vanhalle miehelle, jännitys tiivistyy. Pako Tallinnaan on siis omilta osiltaan huomattavasti parempi kirja kuin Kyynärän mittainen tyttö."
Oikein viisas arvostelu.

 Ensimmäisessä osassa kirjailija [siis minä tämän blogin pitäjä] puristan kirjaan riittävästi vauhtia ja jännitystä, jotta saan sille kustantajan! Toisessa osassa rentoudun. Molempiin kirjoihin olisi ollut paljon materiaalia, mutta nämä on kirjoitettu ikäryhmälle, joka alkaa 8-vuotiaasta. Mutta nykyajan koululaisert ovat Tolkienin paksujen kirjojen kasvattamia. Heille pitäisi saada kirjoittaa laajoja kirjoja.

Toivon, että Paperilyhtyjä-blogin kirjoittaja saa lukeakseen Vaahteralaakson Auroran, jossa on samoissa kansissa kolme Aurora-kirjaa, jotka kirjoitin 1990-luvulla nautiskellen, vaikka silloinkin toisen kirjan kohdalla sanottiin, että täytyy säästää paperia laman vuoksi!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Helsingin Sanomat kirjoittaa ystävänpäivänä omakustanteista


Sain tänä aamuna "ystävänpäivälahjaksi" muutaman rivin mainintaa Hesarissa. Kuvassa aloitteleva ja optimistinen Anna Amnell vuonna 1991

”Omakustanteeseen voi päätyä myös silloin, kun alkuperäinen kustantaja ei enää halua ottaa kirjasta uusia painoksia tai jatkaa sarjaa.
Esimerkiksi Anna Amnell on julkaissut BoD:n kautta yhteisniteen Vaahteralaakson Aurorasta kertovista tyttökirjoistaan sekä jatkanut kyynäränmittaisen Lucia-tytön myöhempiä vaiheita.
--
Omakustantaja joutuu myös venymään moneksi: kirjailijan ja kuvittajan työn lisäksi on hallittava yritysjohtajan, graafisen suunnittelijan, oikolukijan, markkinoinnin, viestinnän, myynnin, logistiikan ja postittajan taidot.
Nykyään tiedotukseen käytetään sekä sosiaalista mediaa että vanhanaikaista puskaradiota. Anna Amnell perusti omakustanteilleen blogit, joiden kautta hän tekee kirjoja tunnetuksi.”
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjaomakustanteena vai yhteisörahoituksella? Kun isoilla kustantamoilla on tiukempaa, lastenkirjailijat ja kuvittajat etsivät uusia tapoja saada töitään esiinHS/KULTTUURI 14.2.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423811823911?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

Aurora-kirjat 1991-1999 ja 2014: esittely ja otteita kirja-arvosteluista

Lucia ja Luka : kirjan esittely ja kirja-arvosteluja

Firenzestä Turkuun : Näin syntyivät Lucia-kirjat.

Haastattelu Hesarissa vuonna 1996 Aurora-kirjoista [Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen]


perjantai 30. tammikuuta 2015

Uusimmat kirjani




Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013 Books on Demand
ISBN 978-952-498-842-1
Itsenäinen jatko-osa kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö (2004)  ja Pako Tallinnaan (2006)

Lucia Olavintytär -blogi:
Lucia ja Luka 2013. Esittely. Kirja-arvosteluja

Tässä kotisivublogissani:
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun. Miten syntyivät Kyynärän mittainen tyttö (Lasten Keskus 2004 , Pako Tallinnaan (Lasten Keskus 2006 ) sekä Lucia ja Luka (Books on Demand 2013)
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora: Aurora, Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos) - Aurora ja Pietarin serkut (1993) - Aurora ja villikyyhkysten aika (1995).

Lue tästä blogista:
Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos Aurora-kirjoista

Anna Amnellin kirjoista sanottua

Aurora-blogi : Aurora-kirjat ja 1900-luvun alun kultttuuri, muoti, historia
http://aurorakirjat.blogspot.fi

Myös Blogisisko-blogissa
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/08/anna-amnell-vaahteralaakson-aurora-2014.html


perjantai 28. marraskuuta 2014

Berliinin kirjailijaresidenssi ja Lucia ja Luka -kirja

Länsihuone

Olin marraskuussa 2010 kaksi viikkoa Berliinin kirjailijaresidenssissä. Tutustuin Berliiniin, kävin varsinkin museoissa. Sää oli vielä leuto, oli paras ruska-aika.


Tein kolmen päivän matkan Wittenburgiin.  Kirjoitin kirjaa Lucia ja Luka, jossa ollaan myös 1500-luvun puolivälin Wittenbergissä. Lutherstadt Wittenbergin vanha keskusta on kuin  1500-luvun ulkomuseo. Lucian veli opiskelee Wittenbergissä ja asuu Lucas Cranachin talossa, joka on vielä nähtävissä. Oikeastaan kaksi Cranach vanhemman taloa.


Lucia ja Luka -kirjasta on erillinen kirjoitus tässä blogissa ja siellä on kirja-arvosteluja :
  Lucia ja Luka
2013 120 sivua
ISBN 978-952-498-842-1
Kannen kuva: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin
bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders
Takakannen kuva: Turun Tietokuva
M/V- kuvitus: Matti Amnell
Julkaisija:
Books on Demand (BoD)


Berliinistä löysin kansikuvan kirjaani. Kansikuva on maalaus, jonka satuin näkemään Gemäldegalerie-taidemuseossa. Vietin siellä kokonaisen päivän ihaillen vanhoja maalauksia ja otin paljon kuvia. Vasta kotona tajusin, että tämä sopisi Luciaksi. Ostin käyttöoikeuden museon kuvaan, joka oli laadultaan parempi kuin minun ottamani kuva. Tein alustavan suunnitelman etukannen tekstiin käyttäen Books on Demandin mallipohjaa. Kirjoitin ja tarkastin takannen tekstin ja valitsin sinne kuvan. Ulkoasun toteutti Books on Demand, saksalainen kirjapaino. Itse en olisi osannut tehdä sitä.

Kirjoituksiani Wittenbergistä Lucia Olavintytär-blogissa
http://amnellinlucia.blogspot.fi/search/label/Wittenberg

Otin Berliinissä ja Wittenbergissä paljon kuvia (yli 20 kansiota) sekä nykyaikaa että 1500-luvun ja 1900-luvun alun historiaa koskevista aiheista. Osan Berliinin kuvista otti mieheni, joka kävi katsomassa välillä nähtävyyksiä yksinkin, kun luin tai tein kirjoitustöitäni residenssissä. Linkistä löytyy tieto muista blogeista, joihin olenkirjoittanut Berliinistä.

Kuvakansio kirjailijaresidenssistä